Muutimme Hyvinkäälle vuonna 1993, ja pesäpallon pariin päädyin tyttäremme Ainon kautta. Ensimmäisten kouluvuosien jälkeen hän halusi aloittaa harrastuksen, ja päätyi kokeilemaan pesistä pesiskouluun. Pesiskoulussa oli tuolloin aktiivisia vetäjiä ja myös sen verran tyttöjä, että moni heistä jatkoi porukalla joukkueeseen. Siitä päätöksestä lähtien olenkin ollut mukana Tahkon toiminnassa aina tähän päivään saakka eri rooleissa.
Vuonna 2004 Aino pelasi D2-tyttöjoukkueessa, ja erään vanhemman pyynnöstä pääsin myös valmentamaan ja pelinjohtamaan joukkuetta. Kun tytöt nousivat C:hen kaudelle 2006, Felinin Martti lähti luotsaamaan joukkuetta ja myös Haapalan Jussi liittyi ryhmään mukaan. Tuolloin myös pelaajia saapui lähialueelta joukkueeseen mukaan, mm. Katja Felin ja muuan Susanne Ojaniemi. Pääsin myös itse tuona kyseisenä kautena jälleen auttelemaan viuhkaan nuorisoleirillä pelatessamme.
Varsinaisen B-tyttöprojektin aloitimme kaudella 2007. Jussi Haapalan ideoimana järjestettiin training camp, johon kutsuttiin myös lähikunnista ja -kaupungeista pelaajia harjoittelemaan. Itse toimin joukkueen joukkueenjohtajana ja tuin taustalla, ja joukkueen pelinjohtaja/valmentajaksi nousi Hannu ”Kaltsi” Kalmari. Joukkueen mukana oli jo tuolloin myös nykyinen Tahkon Leidien pelinjohtaja ja seuramme toiminnanjohtaja Antti Yli-Saunamäki, fysiikkavalmentajaksi saimme Harri Auteron, Juha Vierimaa toimi lajivalmentajana ja joukkueen kummipelaajana toimi tuolloin Juha Korhonen. B-tyttöjen lisäksi pelaajat pelasivat kaudesta 2008 eteenpäin myös Ykköspesistä.
Joukkuetoiminnan lisäksi myös seuran taustoissa toimiminen tuli mukaan sattuman kautta. Tahkossa toimi 2000-luvun loppupuolella junioritahko, ja silloinen puheenjohtaja Tuovi Ahola kysyi, haluaisinko lähteä junioritahkon puheenjohtajaksi. Vanhassa Tahkon bingohallissa kauppalankadulla äänestettiin uusi puheenjohtaja joukkueenjohtajien toimesta, ja minut valittiin ensimmäiseen Tahkon luottamustehtävääni vuonna 2009. Junioritahkon puheenjohtaja oli automaattisesti myös Tahkon johtokunnan jäsen, joten silloin aloitin myös siinä pestissä.
Viimeisenä Ainon ikäluokan, eli 1991-syntyneiden B-tyttökautena vuonna 2010, joukkue muodostui useamman vuoden training campin tuloksena hyvistä pelaajista. Omien pelaajiemme lisäksi joukkueessa pelasivat myös esimerkiksi myöhemmin Kirittärien suomenmestarijoukkueen kapteenina toiminut Kira Andersson ja nykyisin Suomen parhaimpiin pesäpalloilijoihin kuuluva Virpi Hukka. Joukkue saavutti talvikaudella hienosti tuolloin seurahistorian toisen B-tyttöjen Halli-SM hopeamitalin, mutta varsinainen kausi päättyi ylemmässä loppusarjassa viidenteen sijaan. Olimme tosin tasapisteissä kolmanneksi tulleiden Pesäkarhujen kanssa, mutta 3 pisteen voitot ratkaisivat lopputuloksen. Lähes sama joukkue pelasi myös ykköspesistä, ja pienenä knoppitietona: ykköspesisotteluita vyölleen keräsi jo tuolloin Leidien etukenttäpelaaja Petra Jokivalli.
Valitettavasti kauden 2010 jälkeen jouduimme luopumaan ykköspesiksen sarjapaikasta. B-tyttöprojekti oli mennyt loppuun, kun lähes kaikki kasvoivat yli-ikäisiksi, ja koska meillä oli rosterissa hyviä pelaajia, heistä moni kelpasi pelaamaan tuon ajan huippujoukkueisiin, mm. Kirittäriin, Pesä-Yseihin ja ViPaan. Kun siihen päälle laskettiin vielä erinäiset lopettamiset ja se fakta, ettei meillä ollut omissa junioreissa niin paljoa paikkaajia lähteneiden/lopettaneiden tilalle, emme enää saaneet ykköspesisjoukkuetta kasaan. Se oli myös henkilökohtaisesti kova pettymys itselle, ja osittain myös sen takia jäin pois niin junioritahkosta kuin johtokunnastakin.
Pienen hengähdystauon jälkeen kokoonnuimme syksyllä 2011 -96 ja -98-tyttöjoukkueiden taustaryhmien ja mm. Haapalan Jussin kanssa Pihkalan vanhaan pukuhuoneeseen miettimään missä tilassa Tahkon naispesäpallo oikein oli. Meillä oli tuolloin loistavia ikäluokkia, ja mm. -98 ja -99 ikäluokat olivat menestyneet valtakunnallisilla leireillä todella hyvin, mutta esimerkiksi joukkueita junioripuolella oli vain C-tytöt ja E/D-tytöt. Aikuisten sarjoissa meillä ei ollut kuin yksi joukkue maakuntasarjassa. Kokoontumisessa heitin ilmoille ajatuksen siitä, kuinka meidän pitäisi lähteä aktiivisesti rakentamaan uraportaita myös naispuolelle, ja antaa oman seuran lahjakkaille tytöille mahdollisuus pelata kotikaupungissa niin pitkälle kuin rahkeet riittäisivät. Hetken monen piti sulatella ajatusta siitä, että eri ikäluokkien hynttyyt lyötäisiin yhteen, erityisesti talouden osalta, mutta siitä uusi alku sitten lähti liikkeelle. -96 ja -98 ikäluokat yhdistettiin, ja eräs tehtäväni oli kotiuttaa vanhoja B-tyttöjä takaisin Hyvinkäälle. Kaudella 2012 pelaajat pelasivat omien juniorisarjojensa lisäksi maakuntasarjaa. 2013 joukkue nousi suomensarjaan ja kahden suomarikauden jälkeen joukkue nousi ykköspesikseen kaudelle 2015. Kolmen ykköspesiskauden jälkeen Tahkon Leidit nousivat superpesikseen kaudelle 2018 ja siitä eteenpäin koko joukkue on mennyt koko ajan askel kerrallaan eteenpäin kohti superpesiksen terävintä kärkeä.
Tytöt olivat niin pieniä, kun tämän uuden projektin aloitimme, ettei heitä ihan Leideiksi voinut silloin kutsua, mutta matkan varrella Leidit -nimi tuli. Näimme TV:ssä Leidit Lavalla, ja kun useissa seuroissa naisjoukkueet olivat -ttaret/ttäret -päätteisiä, niin me halusimme erottua. Siitä sitten syntyi Tahkon Leidit.
Näin jälkikäteen ajateltuna, yhdeksässä vuodessa on tapahtunut muutos toiselta laidalta toiseen laitaan. Meillä on ollut hyviä pelaajia ja pelinjohtajia, ja olemme pystyneet viemään naispesäpallon Hyvinkäällä varsin uskottavalle tasolle yhteistoiminnan ansiosta. Olemme tehneet oikeita ratkaisuja mm. ottamalla aikoinaan Iiro Haimin uudeksi pelinjohtajaksi leideille, ja loppu onkin hänen pelinjohtourallaan jo nyt historiaa. Näen myös, että samalla kun olemme vieneet leidiprojektia eteenpäin, se on tuonut mukaan uusia näkymiä ja myös avannut niitä näkymiä uusille harrastajille. Kasvaneiden harrastajamäärien ja lähialueiden seurojen (Espoon Pesis ja Janakkalan Jana) kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta olemme pystyneet luomaan portaat joka sarjatasolle. Meillä on aloittanut G-joukkue, kaksi joukkuetta niin F-, E-, D-, C- kuin B-tytöissäkin, ja tämän lisäksi kaksi maakuntasarjajoukkuetta ja suomensarjajoukkue sekä superpesisjoukkue Hyvinkäällä. Ykköspesisyhteistyöseurana ovat Espoo ja Janakkala. Kaikkea on siis moninkertainen määrä verrattuna lähes kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, ja siitä tulee olla ylpeä.
Leidi-projektin edetessä tuli itselleni johtokuntatyöskentely jälleen ajankohtaiseksi. Kun olin ollut pari vuotta poissa, minua kysyttiin takaisin johtokuntaan ja vuodesta 2014 eteenpäin olenkin ollut lähes yhtäjaksoisesti myös johtokuntatoiminnassa mukana. Ry:n ja Oy:n eriyttäessä toimintansa, olen toiminut Hyvinkään Tahko ry:n puheenjohtajana vuodesta 2018 eteenpäin. Mielestäni eriytyminen oli molemmille osapuolille hyvä asia, sillä nyt olemme pystyneet molemmin puolin keskittymään omiin ydintehtäviimme, jotka poikkeavat toisistaan. Ry:n puolella olemme myös pystyneet ottamaan oikeita askeleita, sillä olemme palkanneet seuran palvelukseen täysipäiväisiä työntekijöitä, ja sitä kautta olemme pystyneet kehittämään toimintaa ja viemään asioita eteenpäin muun muassa käynnistämällä toimintoja, joihin meillä ei ollut aiemmin resursseja.
Johtokunnan rakenne on muuttunut vuosien saatossa niin, että olemme pyrkineet saamaan henkilöitä eri ikäluokista ja myös sekä tyttö- että poikapuolelta. Haluamme, että meillä on jo johtokunnassa mahdollisimman laaja näkemys itse ”kentältä”. Mielestäni ry:n puoli onkin muotoutunut oikein hyvään tilaan, ja yhteishenki on kasvanut. Yhtenäisyydestä voisin nostaa esiin esimerkiksi kaksi valtakunnallista leiriä, jotka olemme ansiokkaasti hoitaneet seurana. Ne ovat olleet osoituksia siitä, että pystymme yhdessä hoitamaan laajoja ja merkittäviä tehtäviä. Saatujen palautteiden ansiosta olemme profiloituneet hyväksi leirijärjestäjäksi ja siitä kunnianosoituksena olemme jälleen saaneet pesäpallon juhlavuoden, D-juniorien suurleirin vuodelle 2022 Hyvinkäälle. Se kertoo hienosti hyvinkääläisen ja tahkolaisen yhteisön voimasta, yhteisöllisyyden voimasta.
Ylipäätään haluaisin vielä sanoa, että Tahkossa kaikkein hienointa ovat ihmiset. Tämä throwback-sarjakin on osoittanut sen, kuinka suurilla tahkosydämillä varustaneet henkilöt ovat antaneet ja antavat edelleen oman panoksensa pesäpallon ja seuran eteen. Se on korvaamatonta, ja se kertoo, että tämä on yhteisö, johon halutaan vuosikymmenienkin jälkeen kuulua. Sitä meidän pitää vaalia mennessämme kohti uutta.
Kari Käyhkö on ylpeä isoisä, innokas mökkeilijä ja henkeen ja vereen urheilumiehiä. Käyhkö on toiminut Tahkossa eri rooleissa vuodesta 2003 lähtien lähes katkoitta tähän päivään saakka. Tahko ry:n puheenjohtaja tunnetaan erityisesti tyttö- ja naispesäpallon puolestapuhujana, ja hänen rooliaan Tahkon Leidien taustalla ei voi vähätellä. Karin panos on loistava esimerkki siitä, mitä yhdessä tekemällä, ideoimalla ja päämäärätietoisuudella voidaan saada aikaan. Työ on kesken, mutta seuralla on hyvät eväät matkalla kohti tulevaa! Kiitos Kari kaikesta jo tähän mennessä seuramme eteen tehdystä työstä!