TAHKO THROWBACK THURSDAY & HENNA BACKBERG
Pesäpallon Superpesisottelu on tapahtuma, johon menemme seuramaan pelaavia joukkueita ja pelaajien suorituksia. Ottelun järjestelyissä on kuitenkin lukematon määrä seura-aktiiveja, joiden tekemisistä paljon riippuu, miten me ottelussa viihdymme. Ottelun läpiviemisessä tärkein paikka on kuuluttamo toimijoineen, josta lähinnä kuulemme selostuksen ja näemme tulostaulun. Tällä kertaa tutustumme ottelun hermokeskuksen kuuluttamon toimintaan Henna Backbergin avulla ja käymme lävitse hänen uskomatonta pesisuraansa Hyvinkään Tahkossa ja vähän vielä muillakin kentillä. Henna on meille oiva esimerkki siitä miten yksi seuratoimitsija voi puurtaa pyyteettömästi lajin taustoilla usein ilman mitään johdon suurempia kehuja ja huomionosoituksia.
Henna on vuonna 1978 syntynyt tyypillinen perushyvinkääläinen. Henna on asunut samoilla korttelipesiksen Sahanmäen kulmilla lähellä Hämeenkadun koulua ja Pihkalaa. Alakoulu tai ala-aste, miten se nyt sanotankaan, häneltä sujui Hämeenkadulla. Siitä sitten jatkui koulu Pohjoispuiston kautta ja ylioppilaaksi Henna kirjoitti Hyvinkään Yhteiskoulusta. Opiskelun tradenomiksi hän suoritti Hämeen Ammattikorkeakoulussa, josta parhaita muistoja kertyi vaihto-opiskeluvuonna Australiasta. Tietenkin matkan varrella Henna oli lyhytaikaisissa kesätöissä ja muissakin työsuhteissa päässyt ja oppinut työn makuun eri tavoin. Valmistuttuaan hänen ensimmäinen vakituinen työpaikkansa oli Hyvinkään Uusi-Apteekki, jossa hän toimi 2000-2005 apteekin vapaankaupan myymälän vastaavana. Mieli kuitenkin halasi jotain muuta ja niinpä hän hakeutui kouluttautumaan lentoemännäksi, jota työtä hän tekee edelleenkin. Tämän työn hän sanoo olevan hyvin epäsäännöllistä ja kiireistä niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä, mutta hän viihtyy siinä hyvin, vaikka tämä vuosi onkin mennyt suurelta osin korona pandemian vuoksi lomautettuna. Koti Hennalla on edelleen Hyvinkäällä, ja perheeseen kuuluvat mies ja 9-, 7- ja 5-vuotiaat tytöt.
Pesäpallosta Hennalla on ensimmäinen muistikuva Tienhaarankadulta, kun näki samassa talossa asuvan Esa Honkalehdon tomuisena ja naarmuisena tulevan pesisottelustaan. Sitten oma lajin harrastus alkoi Tahkon Pesisliigan Sahanmäen Tellujen joukkueessa. Ikäluokkansa Sahanmäen joukkueet eivät kovin hyvin menestyneet ja niinpä sieltä nousi vähän tyttöjä edustusjoukkueisiin Tahkossa. Pari tällaista hän kuitenkin muistaa Suvi Virtasen ja Sara Wejbergin. Tämä toki harmitti Hennaa kavereineen, mutta ei suinkaan lannistanut heitä. Niinpä he omatoimisesti saivat mukaan Tahkosta oman tyttöjoukkueensa aluesarjoihin, jonka joukkueen pelaaja hän on periaatteessa vieläkin. Naisten sarjaan pääsyssäkin oli jotain kokkareita alkuun. Tämäkään ei heidän joukkuetta lannistanut, vaan rakkaudesta lajiin yksi vuosi pelattiin Hyvinkään puulaakisarjaa. Tästä alkaen sitten joukkue jatkoi aluesarjassa nousujohteisesti ja niinpä joukkue pelasi vuodet 2003-2007 Suomensarjassa. Joukkue sai myös pitkäaikaiseksi pelinjohtajakseen ja huoltajakseen Seppo Kiviniemen, jonka tekemisiä joukkueen eteen Henna vuolaasti kiittää. Tänä vuonna joukkue, jota he itse huumorimielellä kutsuvat Tahkon Matureiksi pelasi maakuntasarjaa ja tasaisessa sarjassa sijoittuivat lohkonsa kolmanneksi. Henna totesi, että varsin monet pääsarjatasolla lopettaneet pelaajat sanovat: ”Ei enää koskaan”. Muutaman vuoden kuluttua kuitenkin heillä mieli muuttuu ja paluu pelaamaan alasajoihin ja kuntoilumielessä tapahtuu. Tällaisia pelaajia heillä on joukkueessa useampia, hyvänä esimerkkinä Sari Lemponen, joka tuli mukaan joukkueen iloiseen ja niin rentoon meininkiin. Pelaamisessaan mieliin painuneimpana Henna pitää vuonna 2004 osallistumista Australiassa Sydneyssä pelattuun pääsiäisturnaukseen. Alla olevissa kuvissa joukkueen kokoonpanoja vuosilta 1995-2020.
Pelaamisen lisäksi Henna on tietenkin seurannut Tahkon pesäpalloa laajalti. Nuorena hän muistaa erityisesti fanittaneensa Kari Kuusiniemeä, Jari Levästä ja Marko Hovia. Tahkon miesten pelejä on vuosien aikana myös katsottuina paljon. Näistä erityisen muistorikas vuosi oli 1992, jolloin hän Sirkka Honkalehdon ja Toivo Kästämän mukana kiersi monilla kaukaisilla kentillä aina Alajärveä ja Sotkamoa myöten. Myös joukkuejohdon eri tehtävät ovat tulleet Hennalle tutuiksi. Kun pikkusiskon Saaran joukkue oli vuonna 2002 C-tytöissä ilman pelinjohtajaa, niin pitihän siinä heitä asiassa auttaa. Viuhka istui hyvin käteen ja kesän tuloksena oli näin C-tyttöjen aluemestaruus. Nyt kun omat tyttäret ovat aloittaneet Tahkon F-tytöissä pelaamisen, niin siinähän sitten äiti on mukana joukkueenjohtajana ja tänä kesänä välillä myös pelinjohtajanakin. Henna myös totesi, että kaikki kolme tytärtä ovat saaneet siteen pesäpalloon jo äidinmaidossa, kun niin monen monta kertaa tuli heitä syötettyä Pihkalan kuuluttamossa. Viimeisin pelinjohtajuus Hennalla oli Hyvinkään elokuvajuhlilta, kun hän johti hyväntekeväisyysottelussa Red Carpetin julkkisjoukkuetta. Ottelupäällikkönä Henna toimi Tahkon A-pojissa Jari Alasmäen aikaan kolme vuotta 1990- luvun lopulla. Hommia riitti ja hiki virtasi, kun välillä olisi pitänyt olla yhtä aikaa joka paikassa, mutta tulostakin tuli joukkueelle kolmen mestaruuden verran. Olin todella otettu, kun sain kutsun poikien kanssa saunailtaan muistelemaan 20 vuoden takaisia mestaruuksia. Järjestötoiminnassa en ole Tahkossa pahemmin ollut mukana, jos ei lasketa monia junioritahkon kokouksia. Sen sijaan Antero Vuorinen ja Terho Heliranta houkuttelivat minut vuosia sitten ehdokkaaksi Etelän-Suomen Pesiksen johtokuntaan, johon sitten tulin valituksikin. Siellä toimin sihteerinä monta vuotta ja myöhemmin tulin valituksi myös Etelän-Pesiksen johtokuntaan, jossa olen edelleenkin. Pesäpalloliitto kuitenkin uudisti alueorganisaatioitaan palkallisille hoitajille, joten me tällä hetkellä olemme Etelän-Pesiksessä ikään kuin vielä varalla seuraamassa toiminnan käynnistymistä ja kehittymistä.
Valmistautuminen kuuluttamon toimitsijatehtäviin alkoi Hennalla 1993 osallistumalla kirjurikurssille. Ensimmäinen kerta kirjurina heti samana kesänä B-tyttöjen ottelussa vähän häntä pelotti, mutta seuraavana vuonna sitten tehtävä taulunhoitajana kuuluttamossa hoitui niin naisten kuin miestenkin sarjoissa. Jatkoa seurasi sitten kuuluttamisessa niin pääkuuluttajan apuna kuin kenttähaastatteluissa. Taidot kehittyivät ja koulutustakin Henna hankki kuuluttajaleirillä Sotkamossa 1998. Samana vuonna Henna Terho Helirannan kanssa hoiteli myös Helsingissä Kaisaniemen Tiikereiden kuuluttamoa. Tutuiksi Hennalle ovat tulleet eri keikoilla myös Meilahti sekä Finnair Stadium Helsingissä. Kokemusta valtakunnallisista Itä-Länsistä on Hennalla peräti 15 ottelun verran. Viimeiset vuodet ovat menneet lähinnä Miesten Superin kirjurintehtävissä. Kaikki kuuluttamotehtävien tilastot yhteen laskien ja päätös kirjurikoulutukseen lähtemisestä kertoo, että Henna on sitä kautta toiminut kuuluttamotehtävissä jo yli 500 kertaa. Pistääköhän Suomessa kukaan paremmaksi? Tuskin kukaan! Henna kertoo myös, että heillä “Hot Staff- kuuluttamon” porukalla on aina iloinen meininki ja hurtti huumori päällä, joten ei sieltä voi olla poiskaan. Toki jonkun kerran on mieleen tullut lopetuskin, kuten Tahkon miesten mestaruuden 2007 jälkeen, mutta eipä nyt enää viime vuosina. Kuuluttamossa työskentely on paljolti tiimityötä ja pitkäaikaisia ystäviä siellä ovat olleet Taina Haukka, Katja Aalto, Piia Anonen (os. Lahikainen) ja tietysti myös oma sisko Saara. Terho Helirannan aikaa kuuluttamossa Henna kiittää myös hyvin vuolaasti. Tehtävät kuuluttamossa vaativat aina valmistautumista ennalta, joten ei tehtäviin mennä suinkaan heittelemään juttuja ihan lonkalta. Pääkuuluttaja hoiti yleensä tilastopuolen itselleen selväksi. Sopivat haastateltavat piti miettiä etukäteen samoin kuin mitä heiltä aikoi kysyä. Kysyttäessä onko joskus tullut tehtävissä pahoja mokia, niin Henna toteaa, että eipä juuri. Kerran kuitenkin oli samalla viikolla kotiottelut Loimaata ja Haminaa vastaan miehillä. Toisessa ottelussa aloin esitellä kiilassa Loimaata Haminan sijaan. No, tulihan siitä hiukan vinoiluja jälkeenpäin, mutta siinä kaikki. Kun kerran mikrofoniin olen tarttunut, niin siitä toki on tullut muitakin erilaisia juontotehtäviä hoidettavaksi. Terhon kanssa tuli juonnettua monena vuonna Junioritahkon päättäjäisissä milloin Rantasipissä ja milloin eri kouluilla. Viime aikoina olen hoitanut päättäjäisten juontoja itsenäisesti. Mainittakoon, että vuonna 2002 meidät Backbergit palkittiin päättäjäisissä myös vuoden tahkoperheenä. Rantasipin ajoilta muistan nuo hauskat Tahkon Nakkajaiset, joita rohkenen esittää taas kauden päättäjäisiksi kunhan me tästä koronasta selvitään.
Lopuksi käymme vielä muutaman kysymyksen Hennan kanssa hänestä itsestään ja hänen näkemyksistään pesäpallosta. Omina vahvuuksinaan hän pitää kouluttautumistaan ja kokemustaan tehtävissään, sekä lisäksi myös omaa esiintymistaitoaan ja pesäpallon lajituntemustaan. Keskusteltaessa ketkä hänelle ovat olleet niitä tärkeitä henkilöitä hän toteaa, että teini-iällä fanitettujen pelaajien jälkeen erityismaininnan saa joukkueensa pitkäaikainen pelinjohtaja Seppo Kiviniemi ja tottakai aina kannustava ja osaamiseeni luottava Terho Heliranta, sekä kaikki muut kuuluttamosta ja kentiltä saamani elinikäiset ystävät. Pesäpallon ja Tahkon viimeaikaisen hypetyksen Henna toivoo jatkuvan ja toivoo sen tuovan uusia katsojia lajin pariin, sillä onhan Tahko Hyvinkään tunnettavuuden yksi tärkeä lippulaiva edelleenkin. Henna myös toivoo väkeä seuratoimintaan mukaan tekemään ja nauttimaan, jos ei muusta niin ainakin oman lapsensa hienosta harrastuksesta. Kiitos Henna, oli todella ilo ja kunnia haastatella sinua tähän Tahko Throwback Thursdayhin.
Henna Backberg on ollut jo pitkään todella merkittävä vaikuttaja Tahkon seuratoiminnassa. Oman pelaamisen lisäksi hän jo hyvin nuorena lähti ennakkoluulottomasti ja rohkeasti mukaan Tahkon seuratoimintaan. Tehtäviä on vuosien varrella kertynyt todella jo mittava määrä, mutta kun apua tarvitaan, niin Hennalta sitä aina saadaan ja usein ihan pyytämättä. Henna tehtävät Tahkossa toki jatkuvat toivottavasti vielä pitkääkin. Tahko haluaa kuitenkin kiittää Henna sinua jo nyt kaikesta pesäpallon eteen tekemästäsi vapaaehtoistyöstä. Toivomme, että löydät myös omien tyttöjesi harrastuksen kautta seuraamme uusia toimijoita ja kenties saat heistä myös itsellesi elinikäisi ystäviäkin lisää.
